Haalari valmis

Tätä minä pitkään ja hartaasti suunnittelin ja ihanan joustiksen tätä varten Metsolasta valitsin. Ja niinhän siinä kävi, että aika lahjakkaasti mokailin vetoketjun ja pääntien kanssa. Enkä ollenkaan turhaan muuten pelännyt sitä vetoketjun ompelua.

Haalarihan itsessään ei ole kummoinenkaan ommeltava, mutta tosiaan kun päästiin vetskarivaiheeseen, niin eipä se paljoa naurattanut. Tosimummon haalarihousuopastusta yritin tavata ja hyvät ne ohjeet siellä onkin, mutta mulla on vaan kai niin tyhmä pää, ettei se meinannut millään sujua. Sain vetskarin jotenkuten paikalleen mutta kun olin sitten kanttauksenkin pääntielle ommellut, niin toinen puoli oli noin 2-3cm alempana, kuin toinen! Toooosi kaunista! Eikun purkamaan. Tai oikeastaan leikkasin koko komeuden saksilla. Sitten olikin välissä viikonloppureissu ja äsken pääsin jatkamaan. Aloin ommella tuota kanttausta, niin eiköhän poksahtanut kaksoisneula poikki! Mitä mää tein väärin?! Ja koska olen "hetimullekaikkitännenyt"-tyyppiä, en tietenkään jaksanut odotella, että olisin huomenna saanut uuden kaksoineulan vaan ompelin tämän ihan tavallisella suoraompeleella loppuun. Senhän on näköinenkin, mutta en pura, enkä korjaa. Jääköön vaikka pitämättä koko haalari. Ainakin nyt on aika tasainen tuo vetoketjun pää ja kanttaukset siinä, ei ole monen sentin heittoja ;) .

Ainiin, ja tämä oli ensimmäinen ja viimeinen haalari, johon en käytä tukikangasta tuonne vetoketjun alle, kupruilee muuten aika kivasti. Nyt minulla ei sellaista ollut ja ajattelin, että mitäs suotta, mutta laitetaan heti se tukikangas ostoslistalle!

Mutta ajatellaanpa positiivisesti, seuraava haalari onnistuu varmaan jo paremmin... (toivossa on hyvä elää). Nimittäin varmasti aion tehdä toistekin, rakastan näitä tällaisia haalareita meidän Jontulla. Ajattelin, jos kokeilisi shortsihaalari-versiota näistä. Nämä on siis tehty Ottobren Mustikka-haalari kaavalla koossa 92cm paitsi lyhensin lahkeita jonkin verran, kun oli mielestäni tosi pitkän-näköiset ja laitoin nuo resorit lahkeensuihin. Ovat siltikin liian pitkät vielä meidän jätkälle, mutta viimeistään syksyllä kyllä sopivat.

Ja sitten, itkekää kanssani, kun tarkastelemme tätä pääntietä...

Poistun nuolemaan haavojani takavasemmalle...