Toisinaan käy sitten niin. Tai mulle varmaan vähän useammin, kuin muille. Päässä on hieno visio ihanasta vaatteesta, kun leikkaat ihanaa kangasta ja sitten ompelun edetessä ja TAKUTESSA viimeisen päälle, huomaat, ettei tästä taida tullakaan ihan sellaista, kuin piti. Ja kun ompeluksen saat viimeinkin jotenkuten kasaan, TIEDÄT, ettei siitä tullut tasan tarkkaan sellaista, kuin piti.
Tämä takki Finlaysonin Aappa-puuvillasta oli sellainen ompelus. Ja olisi saanut minun puolesta jäädä tekemättä. Syksyä ajatellen tämän tein, reilu on, ehkä liiankin. Samalla kaavalla tein, kuin aiemmankin takin, eli OB:n "Reindeer Safari" vähäsen muokattuna. Ja sillä hiippahupulla.
Tässä ei oikeasti mennyt mikään mitenkään ja muunmuassa noin kuuden katkenneen ja/tai vääntyneen neulan jälkeen sain tämän siis jotenkin kyhättyä kasaan. En jaksanut enää esim. purkaa kantteja kolmatta kertaa tai mitään muutakaan ja näin ollen kauneusvirheitä löytyy. Onpahan ainakin valmis. Ja pääsee tekemään jotain IHAN MUUTA.
Lähden parantelemaan hirvittävää päänsärkyä... ;)
No häh miten se nyt niin ankarasti vastusti, harmillista! Kivalta tuo näin kuvan välityksellä ainakin näyttää!
VastaaPoistaMiustakin tää näyttää kuvien perusteella hienolta. JOspa sie oot vaan liian itsekriittinen?? :)
VastaaPoistaKuvasta ei kyllä näy, että mikään olisi vinksallaan :)
VastaaPoistaKuvasta ei ainakaan huomaa, että jotain olisi pielessä. Hieno takki!
VastaaPoistaNo on tässä kaikenlaista, kantteihin en ole tyytyväinen ja ne tosiaan purinkin kolme kertaa, huppu ei meinannut istua millään ja vetoketjun ompelukin takkusi. Mutta aina ei voi voittaa. :)
VastaaPoista