Kiitos Metsolan ystävämyynnin, raaskin ostaa myös omaan tunikaani tarvittavan määrän kangasta ja sehän oli sitten Ruiskukka joustofroteeta. Aivan ihanaa!
Tämä oli myös elämäni ensimmäinen itselleni ompelema vaate, tähän asti siis on syntynyt vaatetta vain ja ainoastaan lapsille. Tämä tunika onnistui ihan hyvin ja tykkään kovasti. Kaava oli Ottobren "Pintuck-toppi/tunika", mutta pidensin tätä ja jätin ne itse "pintuck"-laskokset edestä pois. Lisäksi laitoin tuollaiset pitkät resorit hihansuihin, kun hihat olisi muuten jäänyt vajaamittaisiksi ja minä olen vilukissa, joten palelen aina talvella. Tykkään kyllä näistä resorihihoista.
Esikoinen tänään eskarista tullessaan kommentoi päälläni olevaa tunikaa " Ei tuo ainakaan sinun päälläsi kovin kivalta näytä", kun kysäisin mielipidettä... Että näin sitten. Mukavaa, kun lapsi on noin suorapuheinen... ;)
Minulla on kaapissa odottelemassa tätä samaa kangasta velourina ja mietin siitä paitaa pienemmälle, mutta sanokaapa, onko liian tyttömäinen?Ajattelin että näyttäisi kivalta esim. oranssien velourhousujen tai sammareiden kanssa... Olisi kiva joskus samistella. :D
tää on ihana! ja jos poika huolii ni eiko teet vaan paidan :)
VastaaPoista2-vuotias ei vielä osaa vastustella! Laittaisi varmaan vaikka vaaleanpunaisen mekon, jos äiti sanoo! :D
VastaaPoistaRepesin tuolle Aatun kommentille. Ihanan pirtsakan näkönen tunika. :D
VastaaPoistaTosi kaunis!! :) Poikamaisella kanttauksella ja ehkä jollain aplikkatiolla menisi pojullekin. :) psst. blogissani on arvonta meneillään...
VastaaPoistaKivan näköinen tunika, itse en ehkä osaisi ajatella tuota pojalla, mutta olenkin ehkä turhan vanhanaikainen ja kaavoihin kangistunut.
VastaaPoistaToi on niin ihana. Oon edelleen katkera etten tilannut tuota kangasta silloin kun sitä sai.
VastaaPoistaOi, kelpais mullekin. :)
VastaaPoista